Sain jälleen kerran postia sähköpostilaatikkooni. Tällä kertaa asia oli kiinnostava, mutta se oli kirjoitettu niin työläästi luettavaan muotoon, että vain palava kiinnostukseni itse asiaan auttoi lukemaan sen läpi. Olen varma, että yli 95 % muista vastaanottajista jätti lukemisensa kesken, vaikka asia olisi kiinnostanutkin.

Digitaalisessa muodossa luettavan tekstin kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa, kuten niin usein on kerrottu. Mutta miten se eroaa vaikkapa Talouselämässä tai Hesarissa julkaistavasta tekstistä?
Testaa itseäsi tai kysy asiasta käyttämältäsi kirjoittajalta tai viestintäihmiseltä. Aika moni osaa vastata korkeintaan, että verkkoon kirjoitettava teksti on lyhyempi ja puhuttelutapa ehkä vähemmän muodollinen.

3 PERUSSÄÄNTÖÄ

PR:ää opettava Dr Thomas Klipstine on kirjoittanut aiheesta hyvän esityksen.
Hänen kolme perussääntöään ovat:
1) Vähennä tekstin määrää 50 prosentilla – digitaalisessa muodossa olevaa tekstiä luetaan hitaammin kuin paperille painettua
2) Vältä liian pitkiä kappaleita – kappaleen pituus ei saisi ylittää 50 sanaa
3) Käytä tekstissäsi hyperlinkkejä, otsikoita, korostuksia ja bullet pointeja

Klipstinen mukaan tärkein on sääntö numero 3. Siitä huolimatta:
• alle puolet käyttää OTSIKOITA ja VÄLITOSIKOITA tekstissään
• vain 17 % käyttää bullet pointeja
• vain 14 % lihavoi tai muuten nostaa asioita esiin tekstistään
• vain kolmannes verkossa julkaistavista teksteistä sisältää hyperlinkkejä.

Hän on tutkinut myös digitaalisia tiedotteita. Kun perinteisen peukalosäännön mukaan paperisen lehdistötiedotteen pituus ei saisi olla yli 500 sanaa (2 sivua), digitiedotteet olivat keskimäärin 568 sanan mittaisia. Lisäksi keskimääräinen kappale oli 55 sanan pituinen (nyt en viitsi laittaa tätä samaani kirjettä tähän malliksi, koska se oli tunnetun toimiston tuotantoa).

Lue myös Klipstinen 7 kohtaa sisältävä testi, jonka avulla voit analysoida omaa tekstiäsi.