You are currently browsing the category archive for the ‘Bongaukset’ category.

Viestintä toimii, todistaa Pyry Solalan tapaus. Ja vielä ihan lehden palstoilla!

Nuori lahjakas vastavalmistunut Pyry Solala oli lähettänyt 214 työhakemusta, mutta mitään ei tapahtunut ennen kuin hän kirjoitti asiasta Helsingin Sanomien yleisönosastolle. Kun Pyry sai tekstinsä läpi Hesarissa, alkoi tapahtua ja nyt on haastattelukin sovittuna. Toivottavasti lykästää!

Yleisönoasto on ylipäätään mielenkiintoinen kanava vaikuttamiselle. Se on luettu ja monissa medioissa arvostettukin paikka kertoa näkökulmistaan. Vähän aikaa sitten esimerkiksi Andreas Tallberg kirjoitti nuorisotyöttömyydestä Suomen Kuvalehdessä liittyen keväällä lanseerattuun Uralinko-hankkeeseen.  Ja huomenna ilmestyvässä lehdessä on vetoomus vanhemmuuden puolesta, kannattaa lukea!

Kuitenkin Pyry Solalan tapaus opettaa, että muutamat perusasiat on oltava kunnossa: on oltava kiinnostavaa ja vähän kärkevääkin sanottavaa, on pystyttävä ilmaisemaan itseään selkesti tekstin avulla ja mukaan kannattaa laittaa yhteystiedot. Koskaan ei tiedä, mitä kirjoitus saattaa poikia! Solala liitti kirjoitukseensa sähköpostiosoitteensa xxx@postiloota.net, joka täyttyi kannustuksista ja muutamista työtarjouksistakin.

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Hei+toimittaja+ket%C3%A4+kannatat/1135259947761

Sain jälleen kerran postia sähköpostilaatikkooni. Tällä kertaa asia oli kiinnostava, mutta se oli kirjoitettu niin työläästi luettavaan muotoon, että vain palava kiinnostukseni itse asiaan auttoi lukemaan sen läpi. Olen varma, että yli 95 % muista vastaanottajista jätti lukemisensa kesken, vaikka asia olisi kiinnostanutkin.

Digitaalisessa muodossa luettavan tekstin kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa, kuten niin usein on kerrottu. Mutta miten se eroaa vaikkapa Talouselämässä tai Hesarissa julkaistavasta tekstistä?
Testaa itseäsi tai kysy asiasta käyttämältäsi kirjoittajalta tai viestintäihmiseltä. Aika moni osaa vastata korkeintaan, että verkkoon kirjoitettava teksti on lyhyempi ja puhuttelutapa ehkä vähemmän muodollinen.

3 PERUSSÄÄNTÖÄ

PR:ää opettava Dr Thomas Klipstine on kirjoittanut aiheesta hyvän esityksen.
Hänen kolme perussääntöään ovat:
1) Vähennä tekstin määrää 50 prosentilla – digitaalisessa muodossa olevaa tekstiä luetaan hitaammin kuin paperille painettua
2) Vältä liian pitkiä kappaleita – kappaleen pituus ei saisi ylittää 50 sanaa
3) Käytä tekstissäsi hyperlinkkejä, otsikoita, korostuksia ja bullet pointeja

Klipstinen mukaan tärkein on sääntö numero 3. Siitä huolimatta:
• alle puolet käyttää OTSIKOITA ja VÄLITOSIKOITA tekstissään
• vain 17 % käyttää bullet pointeja
• vain 14 % lihavoi tai muuten nostaa asioita esiin tekstistään
• vain kolmannes verkossa julkaistavista teksteistä sisältää hyperlinkkejä.

Hän on tutkinut myös digitaalisia tiedotteita. Kun perinteisen peukalosäännön mukaan paperisen lehdistötiedotteen pituus ei saisi olla yli 500 sanaa (2 sivua), digitiedotteet olivat keskimäärin 568 sanan mittaisia. Lisäksi keskimääräinen kappale oli 55 sanan pituinen (nyt en viitsi laittaa tätä samaani kirjettä tähän malliksi, koska se oli tunnetun toimiston tuotantoa).

Lue myös Klipstinen 7 kohtaa sisältävä testi, jonka avulla voit analysoida omaa tekstiäsi.

Kauppalehti on keksinyt uuden mediatuotteen: sponsoroidun blogin. Sitä verrataan perinteisen lehden puolella advertoriaaliin. Mitenkähän markkinoijat löytävät uuden tuotteen? Ainakin se lisää blogien arvostusta ja ymmärrystä. Muutama taho on jo mukana.

Suomalaiset voivat olla modernin perinteisesti kännykkäkansaa ja koukussa sisun ja saunan sijasta Facebookiin, mutta Twitterin asema on vielä lapsipuolen. Syyksi on epäilty esimerkiksi Twitterin vaativampaa käyttöliittymää ja vaikeastilähestyttävyyttä: Twitter-yhteisö olettaa toisten tviittaavan (“livertävän”) hyödyllisistä asioista, ei pelkästään omasta egosta. Twitterin aloittamisen kynnys nousee myös kielikysymyksen vuoksi, härmäksi kirjoittavia on palvelussa vasta kourallinen.

Helpotusta tuskaan tuo Suomitweet, joka auttaa ymmärtämään Twitterin toimintaa ja erityisesti muiden suomalaisten löytämistä palvelusta. Suomitweetistä löytää samoille sivuille koottuna medioiden uutisia, yksittäiskäyttäjien twiittejä sekä yritysten tunnuksia. Näitä voi tutkia vaikkapa kaupungin tai poliittisen kannan perusteella.

Kevät on lintujen aikaa, joten nyt voi olla hyvä aika alkaa itsekin liverrellä.

Carri Bugbeen tweetissä oli linkki selkeään blogitekstiin, jossa esitellään Web analytiikan perusteet. Kannattaa lukaista, jos esimerkiksi käsite “unique visitor” on epäselvä tai Google Analyticsin perusteista on epäilyksiä.

Facebook on jo niin tärkeä osa meidän elämässämme, että sen käyttämiselle nauraminen on yksi vitsailun aiheista. Sille on naurettu miljoonia kertoja esimerkiksi Julian Smithin videon vuoksi. Monen markkinoijan on otettava kuitenkin vakavasti tämä vitsi.

Epätoivoinen markkinoija etsii epätoivoisilla keinoilla faniryhmäänsä osallistujia. Näinhän sosiaalinen media siis EI toimi. On tarjottava hyötyjä, annettava iloa, jaettava oikeita asioita, silloin fanit levittävät automaattisesti yrityksesi fanisivujen ilosanomaa omille kavereilleen.

Muitakin hyviä vinkkejä Facebookin käyttöön löytyy lisää täältä.

The New York Times kirjoittaa siirtymisestä printistä nettiin – ihan konkreettisesti.

Ajatus lehdistä nettiin vievistä, viivakoodien kaltaisista linkeistä ei ole uusi, mutta nyt kun taskuista alkaa löytyä niiden lukemiseen soveltuvia älypuhelimia, asia alkaa olla enemmän ajankohtainen.

NY Times kertoo, että nettikännykän omistajat pääsevät Esquiren maaliskuun numerosta nettiin: miestenkenkiä esittelevässä jutussa on kutakin kenkää kohden mustavalkoinen neliö, josta kuvan ottamalla siirtyy suoraan nettisivulle, josta saa kengille stailausvinkkejä.

InStyle lehden tulevassa maaliskuun numerossa puolestaan esitellään vaatteita, joihin liittyviä pukeutumisvinkkejä sisältävän video pyörähtää käyntiin esittelemällä lehden sivua webkameralle.

Milloin suomalaisia lehtiä voi klikata?

Viime syksynä Jyri Engeström puhui TBWAn Herätyskokouksessa tulevaisuuden palveluinnovaatioista. Esitys oli puhutteleva ja kiinnostava ja sen voi nähdä Slidesharena. Toki esitys oli toimivampi puheen kera. Ideana kuitenkin oli herättää kuulijakunta ymmärtämään esimerkiksi sitä, että sosiaalisessa mediassa on annettava saadakseen. On kuunneltava ja sitten korjattava kuulemansa mukaan. Kehityttävä jatkuvasti, altistuttava kritiikille, otettava oppia.

Samainen puhuja twiittasi tänään linkin Mashablen artikkeliin, josta voi myös ottaa oppia, paitsi sosiaalisessa mediassa, myös elämässä muutenkin. Se toimii myös how-to-johdatuksena vaikkapa Twitterin tai muun sosiaalisen median käyttöön.

Suosittelen lukemaan tekstin kokonaan, mutta tässä paras pala artikkelin lopusta: “There is an old Zen story about a man riding a horse that is galloping very quickly. Seeing him, a woman asks, “Where are you going in such a hurry?” To which the man replies, “I have no idea. Ask the horse!” There are likely days that if someone asked us what we were doing, we might reply, “I have no idea. Ask Twitter and Facebook!”

When we let the horse, or social media, direct us, we get overwhelmed and unfocused, and our time is not spent well. Twitter and Facebook are incredible tools, but making the most of our time on them requires paying attention to the mental approach we take. When we engage them with a beginner’s mind, a desire to give, a focus on adding useful content, and a positive state of mind, we will likely have more days guiding the horse than the opposite.”

Mashable kertoi, että Facebook oli USAssa joulun suosituin sivusto. Sosiaalinen yhteisö siis kiinnosti ihmisiä myös silloin, kun perinteisesti ajatellaan face-to-face-kontaktin olevan parasta. Tämä oli tosin ensimmäinen kerta, kun Facebook nousi ylimmäksi hakutuloksissa, ohi Googlenkin. Mediana FB on ylittämätön varmasti vielä jatkossakin, siitä pitävät sen 350 miljoonaa käyttäjää huolen. Joidenkin statistiikkojen mukaan Facebook on taas jatkanut kasvuaan, kun taas sen kiivaimpana haastajana pidetty Twitter on pitäytynyt tasaisella käyrällä.

ps. IFPR:n joulukirjoista voittajaksi nousi John Simonin Koneen ruhtinas. Sama aihe kiinnosti myös verkkolehti Uuden Suomen lukijoita viime vuonna eniten.