You are currently browsing the tag archive for the ‘median tila ja tulevaisuus’ tag.

Sain jälleen kerran postia sähköpostilaatikkooni. Tällä kertaa asia oli kiinnostava, mutta se oli kirjoitettu niin työläästi luettavaan muotoon, että vain palava kiinnostukseni itse asiaan auttoi lukemaan sen läpi. Olen varma, että yli 95 % muista vastaanottajista jätti lukemisensa kesken, vaikka asia olisi kiinnostanutkin.

Digitaalisessa muodossa luettavan tekstin kirjoittaminen on oma taiteenlajinsa, kuten niin usein on kerrottu. Mutta miten se eroaa vaikkapa Talouselämässä tai Hesarissa julkaistavasta tekstistä?
Testaa itseäsi tai kysy asiasta käyttämältäsi kirjoittajalta tai viestintäihmiseltä. Aika moni osaa vastata korkeintaan, että verkkoon kirjoitettava teksti on lyhyempi ja puhuttelutapa ehkä vähemmän muodollinen.

3 PERUSSÄÄNTÖÄ

PR:ää opettava Dr Thomas Klipstine on kirjoittanut aiheesta hyvän esityksen.
Hänen kolme perussääntöään ovat:
1) Vähennä tekstin määrää 50 prosentilla – digitaalisessa muodossa olevaa tekstiä luetaan hitaammin kuin paperille painettua
2) Vältä liian pitkiä kappaleita – kappaleen pituus ei saisi ylittää 50 sanaa
3) Käytä tekstissäsi hyperlinkkejä, otsikoita, korostuksia ja bullet pointeja

Klipstinen mukaan tärkein on sääntö numero 3. Siitä huolimatta:
• alle puolet käyttää OTSIKOITA ja VÄLITOSIKOITA tekstissään
• vain 17 % käyttää bullet pointeja
• vain 14 % lihavoi tai muuten nostaa asioita esiin tekstistään
• vain kolmannes verkossa julkaistavista teksteistä sisältää hyperlinkkejä.

Hän on tutkinut myös digitaalisia tiedotteita. Kun perinteisen peukalosäännön mukaan paperisen lehdistötiedotteen pituus ei saisi olla yli 500 sanaa (2 sivua), digitiedotteet olivat keskimäärin 568 sanan mittaisia. Lisäksi keskimääräinen kappale oli 55 sanan pituinen (nyt en viitsi laittaa tätä samaani kirjettä tähän malliksi, koska se oli tunnetun toimiston tuotantoa).

Lue myös Klipstinen 7 kohtaa sisältävä testi, jonka avulla voit analysoida omaa tekstiäsi.

Advertisements

Viime syksynä Jyri Engeström puhui TBWAn Herätyskokouksessa tulevaisuuden palveluinnovaatioista. Esitys oli puhutteleva ja kiinnostava ja sen voi nähdä Slidesharena. Toki esitys oli toimivampi puheen kera. Ideana kuitenkin oli herättää kuulijakunta ymmärtämään esimerkiksi sitä, että sosiaalisessa mediassa on annettava saadakseen. On kuunneltava ja sitten korjattava kuulemansa mukaan. Kehityttävä jatkuvasti, altistuttava kritiikille, otettava oppia.

Samainen puhuja twiittasi tänään linkin Mashablen artikkeliin, josta voi myös ottaa oppia, paitsi sosiaalisessa mediassa, myös elämässä muutenkin. Se toimii myös how-to-johdatuksena vaikkapa Twitterin tai muun sosiaalisen median käyttöön.

Suosittelen lukemaan tekstin kokonaan, mutta tässä paras pala artikkelin lopusta: “There is an old Zen story about a man riding a horse that is galloping very quickly. Seeing him, a woman asks, “Where are you going in such a hurry?” To which the man replies, “I have no idea. Ask the horse!” There are likely days that if someone asked us what we were doing, we might reply, “I have no idea. Ask Twitter and Facebook!”

When we let the horse, or social media, direct us, we get overwhelmed and unfocused, and our time is not spent well. Twitter and Facebook are incredible tools, but making the most of our time on them requires paying attention to the mental approach we take. When we engage them with a beginner’s mind, a desire to give, a focus on adding useful content, and a positive state of mind, we will likely have more days guiding the horse than the opposite.”

Sosiaalinen media puhuttelee yhä enemmän myös perinteistä mediaa. Nyt BBC on siirtymässä epäsosiaalisuudesta uuteen aikakauteen ja palkkaa “Social media editorin”. Onhan jo olemassa Twitter-toimittajia ja erilaisia sosiaalisen median seuraajia, mutta BBC:n pesti on hieman toisenlainen.

Nick Newman BBC:stä kommentoi: The BBC’s social media editor’s remit must be partly seen as an exploration of social media: “We don’t know exactly what works out. What guidelines does a news organisation need? What is the best way for a journalist to present yourself? What is the thing you watch out for?”

Nämähän ovat juuri ne hyvät kysymykset, joita jokaisen yrityksen tulisi nyt miettiä. Minkälaisia linjanvetoja, mikä toimii sosiaalisessa mediassa ja mikä ei? Tärkeintä on kuitenkin Newmanin kommentti vakavasti ottamisesta: “To reach out to your viewer with social media is a way of taking your audience seriously, and that is very important for the BBC”.

Uutinen aiheesta.

Kathy Cabrera kirjoittaa uusimmassa Journalistics-blogin kirjoituksessa otsikolla “Before you Start a B2B Social Media Program…“. Aiheelta ei voi – eikä onneksi tarvitsekaan – välttyä yhdessäkään markkinointiin tai viestintään liittyvässä palaverissa.

Cabrera nostaa esiin esimerkiksi nämä asiat:

Miksi lähteä mukaan?
Väärä syy lähteä mukaan on  “koska kilpailijakin on siellä.”

Oikeat syyt ovat:
– Sitoutuneemmat asiakkuudet
– Lisäväylien löytäminen ajatusten, tuotteiden ja yrityskulttuurin markkinoimiseen
– Luoda kirjoittajasta oman alansa pääasiantuntija

Huomioitavat asiat:
– Kuinka paljon aikaa ja rahaa voidaan investoida
– Missä on/ovat maali(t)
– Mitä sosiaalisen median kanavia tulisi käyttää
– Kenen yrityksessä tulisi osallistua? Kenellä on vastuu sosiaalisen median kampanjoiden johtamisesta
– Kuinka menestystä mitataan

Saatavat edut:
– Vilskettä sivustolla
– Wom-suosituksia (word-of-mouth)
– Lisääntynyt bränditietoisuus
– Lisääntynyt brändilojaalius

Muista: sosiaalisen median trendit muuttuvat nopeasti!

– MySpace oli selvästi Facebookia suositumpi kaksi vuotta sitten
– Facebook on nyt selvästi suositumpi, MySpace kävijämäärä ei ole enää noussut
– Twitter aloitti kolme vuotta sitten ja kahden vuoden jälkeen (marraskuussa 2008) sivustolla oli jo miljardia viestiä

The Atlanticin lehtitilauksissa näkyi huima piikki, kun lehden sivuilla bloggaava pyysi lukijoita tilaamaan lehteä. Vetoomuksen taustalla oli kirjoittajan kiitollisuus lehden rohkeaa linjaa kohtaan. Poliitiikan kommentaattori-kirjailija-bloggaaja Andrew Sullivanin kidutusta koskeva avoin kirje George W. Bushille on lokakuun Atlanticin kansijuttu, siitäkin huolimatta, että kidutuksesta vastuunottamisen penäämisen nostaminen kansijutuksi voi olla lehden kannalta taloudellisesti riskaabeli ratkaisu. Sullivan toivoi blogissaan, että lukijat ostaisivat lehden tai ryhtyisivät tilaajiksi muistutukseksi siitä, etteivät tämän kaltaiset vedot ole aina kaupallisesti katastrofaalisia.

The New York Times tietää kertoa, että kirjoituksen jälkeen lehtitilauksia tuli kahdessa päivässä 75 % siitä määrästä, jota netin kautta tulee tyypillisesti
kuukauden aikana. Tämän kuukauden tilauksien odotetaan olevan tuplat normaalista.
Painavassa journalismissa on voimaa. Mutta niin on blogissakin.

Kymmenen Uutiset kertoi eilen hyvin lyhyesti Arctic Sean uusimmista käänteistä, viitaten TimesOnLinen artikkeliin, jossa ohjuskuljetusteoria oli jälleen saanut vahvistusta. Asia kuitattiin siis vain parilla lauseella. Näin on toimittu suomalaisessa mediassa jo viikkokausia.
Samaan aikaan Amppareiden kymmenen suosituinta uutista 48 tunnin ajalta sisältävät pelkkää BB:tä ja seksiä. Ja näin on ollut viikkokausia.
Onkohan tässä taustalla isompi salaliitto? Todella isot kihot käyttävät mediaa ihmisten keskittymiskyvyn häiriinnyttämiseksi – BB:tä tarvitaan, jotta kukaan ei seuraisi niitä isoja, todella erikoisia asioita, joita ympärillämme tapahtuu. Niitä asioita, joita seikkailuelokuvissa kuvataan, tosin paljon laimeampina kuin mitä todellisuus on.
Joku tiedusteluihminen kuitenkin aikoinaan totesi – saattoi olla kyllä romaanihenkilökin – että kaikki tarpeellinen tiedustelutieto on löydettävissä: mediasta. Jos seksin, rikosten ja rahan aiheuttama sumutus siinä ympärillä on tarpeeksi vahva, täytyykin olla koulutettu agentti nähdäkseen metsää puilta mediaa seuratessaan.

Miksi B2B satsaa yhä enemmän sosiaaliseen mediaan? Journalisticsin mukaan yrityksillä ei ole varaa olla tekemättä näin. Asiakkaat ja potentiaaliset asiakkaat ovat siellä – sosiaalisen median käyttö on ohittanut suosiossa meilin. Kaikki ovat siellä.

Toinen asia on (väitetty) helppous. Esimerkiksi Twitterissä voi blogin mukaan saada nopeasti uskollisia seuraajia seuraamalla itse yhteisön jäseniä ja twiittaamalla säännöllisesti, jotta kohderyhmä pysyisi informoituna yrityksen edelläkävijyydestä, uutisista jne. Tämä voi tosin olla helpommin sanottu kuin tehty.

Mistä päästäänkin siihen, että sosiaalisen median kautta yritykset pystyvät kuulemaan ja kuuntelemaan, eikä pelkästään tuuppaamaan yksipuolisesti sanomaansa toivoen, että joku toinen kuuntelee. Asiakkaille on tärkeää, että sinä kuuntelet.

Tämä voi tosin olla toissijaista. Blogissa siteeratun eräänkin tutkimuksen vastaajista 51 % oli sitä mieltä, että sosiaalisen median kampanjan suurin hyöty on – yllätys yllätys – alhainen hinta.

Tiedätkö mikä tällä hetkellä – Suomen aikaa noin kello 18 torstaina 4.6. – kiinnostaa ihmisiä?

Barack Obaman puheet Kairossa, Late Night Show’n uusi juontaja Conan O’Brien, Tiananmenin muistelu ja jostain syystä myös Kill Bill & Bangkok. Kun klikkaa alla näkyvästä kuvasta Bangkokia, selvää, että David Carradine, Kill Billin päähenkilö, on kuollut Bangkokissa.

Trendingtopics

Twitterin “Trending topics” on yksi kiinnostavimmista uusista medioista. Avainsanalistalta on löytynyt ensimmäisten joukossa niin N1H1 kuin Hudsonjokeen päättynyt lentokonekin.

Jos Twitter itsessään on media, myös sen sisällä on uskomaton määrä erilaisia joukkoviestintävälineitä. YLE, CNN perinteisimmästä päästä ym, mutta myös Ashton Kutcher (@aplusk). Näyttelijä päihittää näyttävästi esimerkiksi kotimaiset lehdet levikillään: 2023457 seuraajaa. Kyllä, yli 2 miljoonaa!

Has Traditional Media Become Russian Roulette For Your Brand?

Posted using ShareThis